Blogi

Tänne kirjoittelemme ajatustemme virtaa sitä mukaa, kun aikaa on ja aiheita annetaan mieliimme.

Blogi arkisto

Etusivu » Blogi


05.07.2018


Ilmaiseksi vai ei?

 

Jos voisin, antaisin jokaiselle halukkaalle Ylösnousemuksen portaiden kaikki askeleet ilmaiseksi. Jos voisin, laittaisin jokaisen halukkaan nimen ryhmäkaukohoitojemme vastaanottajalistaan, ihan jokaiseen, joka kerta. Jos voisin, lähettäisin jokaiselle halukkaalle meidän kaikki visualisaatiot. Jos voisin, lähettäisin jokaiselle halukkaalle meidän verkkokauppamme kaikki kivet, kristallit, viestikortit, yms.

 

Miksi sitten en voi? Noh, jokainen ymmärtää sen maallisen asian, että raha on se, millä täällä maapallolla maksetaan eläminen. Jokainen myös ymmärtää sen, että jokainen ihminen ottaa palkkaa tekemästään työstä, myös minä teen niin ja olen aina tehnyt. Näistä en ala sen enempää jaarittelemaan, sillä se ei edes ole se pääsyy, miksi näin ei voi toimia.

 

Kaiken takana on henkinen syy, laki, miksi en voi näin tehdä. Jakaisinko, jos voisimme unohtaa rahan kokonaan? En. En jakaisi. En voisi, enkä saisi, eikä minun edes annettaisi tehdä niin.

 

Moni haaveilee, että jos voittaisi lotossa, rahat olisivat jo seuraavana päivänä loppu, koska hän tekisi niin paljon hyvää ja auttaisi toisia. Tämä on yksi syy, miksi näin haaveileva ihminen ei koskaan voita suurempia summia. Hänen yksi oppiläksynsä on arvostaa itseään niin paljon, että voisi ottaa vastaan myös itselleen. Moni lotosta haaveileva myös pitää rahaa alitajuisesti jotenkin pahana, ja kokee että se pitäisi saada nopeasti pois itseltä. Ei raha ole pahaa eikä hyvää, se on vain energiaa.

 

Jokaisella ihmisellä on oppiläksyjä, paljon erilaisia vastoinkäymisiä, jotka tuodaan eteen, että ihminen kasvaisi ja oppisi. Että hän puhdistuisi ja hänen värähtelynsä kohoaisi. Sen vuoksi me täällä Maan päällä olemme, oppimassa ja kasvamassa, kohottamassa värähtelyämme.

 

Köyhyys opettaa, ahdistus opettaa, pettymykset opettavat ja se, ettei pääse eteen eikä taakse, kasvattaa tiettyyn pisteeseen saakka. Kipu ravistelee ja opettaa ihan hurjan paljon. Mitä tapahtuisi, jos jokainen elämänsä ja itsensä kanssa kamppaileva saisi avun, ilman, että hän oppisi sen mitä pitäisi oppia? Mitä jos tarjoaisimme jokaiselle, jolla on vaikeaa, hopeatarjottimella koulutuksemme, hoitomme, visualisaatiomme ja kaiken? Mitä me silloin tekisimme tälle ihmiselle? Me jarruttaisimme hänen matkaansa. Me veisimme häneltä pois oppimisen kallisarvoisen mahdollisuuden. Sen vuoksi minun eikä meidän anneta tehdä niin. Ei, vaikka rahaa ei olisi olemassa.

 

Olen kokenut elämässäni paljon kasvunpaikkoja. Olen elänyt elämää, jossa olen joutunut laskemaan tarkasti jokaisen pennini ja senttini, olen itkenyt, kun olen avannut laskuja, olen kokenut, että elämä vain potkii ja potkii ja minulla on vain niin kovin huono tuuri tällä elämän vellovalla merellä. No onko tosiaan ollut? Ei, ei suinkaan. Olen ollut äärettömän onnekas, saadessani kokea köyhyyttä, olen ollut äärettömän rikas, saadessani kokea läheisten menetyksiä, selkään puukotuksia, kovaa henkistä ja fyysistä kipua. Olen ollut hurjan rikas, kun työsuhde työsuhteelta olen joutunut irtisanoutumaan, koska fyysinen kehoni ei ole kestänyt rakastamaani työtä. Lopulta oli vain pohja. Oli pakko katsoa peiliin, oli pakko alkaa rakentamaan uutta. Egoni olisi nauttinut uhriasemasta ja surkuttelusta, mutta samaan aikaan minä sain kipinän ja motivaation. TÄMÄ ON MINUN ELÄMÄNI, JA VAIN MINÄ ITSE VOIN VAIKUTTAA SIIHEN.

 

Tililläni oli parikymmentä senttiä, kun sain enkeliltä kehotuksen lukea itseni enkelihoitajaksi ja alkaa kanavoida hoitoja. Päätin, että olen vaikka itse syömättä, mutta lapseni ja lemmikkini hoidan 100% ja lisäksi satsaan tuohon koulutukseen. Tunsin ja tiesin, että valomaailma on tukenani, minun tarvitsee vain tehdä itse kaikkeni ja luottaa.

Kiitos luottokorttini, siellä oli vielä siivu jäljellä, juuri henkistä koulutusta ja automatkaa varten. Kiitos Teemun luottokortin, jolla saimme maksettua tulevat hotelliyöt koulutusta varten. Pääsin alkuun, sain elämänmuutoksen. Tätä se oli tästä eteenpäinkin. Päätin satsata henkisyyteeni, tehdä kaikkeni ja luottaa. Uhriasemani suli koko ajan pienemmäksi, minä koin, että minä olen se, joka ohjaan tätä laivaa, en minä ole mikään meressä heiluva rikkinäinen vene, vaan oman laivani kapteeni. Minulla on unelma, jota kohti menen, ja teen kaikkeni, että saan laivani ohjattua sinne. Unelmani oli ja on täydellinen sisäinen rauha.

 

Elämä oli tästä eteenpäin pitkään irti päästämistä, se oli raskasta ja rahallisesti köyhää. Vanhat ihmissuhteet jäivät, koin yksinäisyyttä, mutta samaan aikaan koin onnellisuutta ja vapautta. Henkiset koulutukset maksoivat, tuli hommata hoitajat lapsille ja lemmikeille, matkustaa pitkiä matkoja autolla ja yöpyä hotelleissa. Minä kuitenkin luotin koko ajan 100%.

 

Entäpä jos olisin tuossa tilassa, kun henkiset asiat alkoivat kiinnostaa minua, mutta tilini oli nollilla ja luottokortit lähes täynnä, mitä olisi tapahtunut, jos joku olisi tuonut minulle kaiken ilmaiseksi ja vaivatta? Mitä olisin oppinut, vai olisinko oppinut mitään?

Noh, ensinnäkään en olisi osannut arvostaa henkisiä koulutuksia niin paljon, jos olisin saanut ne ilmaiseksi. Nyt, kun olin oikeasti tehnyt kaikkeni, myynyt lähes kaiken omaisuuteni, tehnyt töitä sisätasoilla valtavan paljon itseni kanssa, minä todella ARVOSTIN koulutuksiani. Ne antoivat työkalut muutokseen ja minä käytin niitä suorastaan raivokkaalla antaumuksella. Ne olivat minun henkireikäni. Muokkasin niiden avulla ajatusmaailmaani, joka oli lopulta palkka siitä henkisestä työstä, mitä olin tehnyt. Sisäinen rauhani, tietoisuuteni laajentuminen, kiitollisuuden ja rajattoman luottamuksen lisääntyminen oli palkkani. Vaikka laitoinkin tuhansia euroja vuosien aikana henkisiin koulutuksiini, se kaikki oli täysin sen arvoista. Minä ja perheeni olimme edelleen hengissä ja hyvinvoivia, rahat olivat jotenkin ihmeen lailla riittäneet koulutuksiin, vaikka ei niitä rahoja koskaan ollut etukäteen ollut. Edelleen surin ja minua kirpaisi, kun kuun loppu läheni ja piti elää isolla perheellä vielä muutamia päiviä, mutta millä? Minä kuitenkin luotin.

 

Toinen tärkeä asia, motivaationi. Minulla oli ihan valtava motivaatio edetä henkisellä polullani. En halunnut enää olla se uhri, joka olin oppinut koko elämäni olemaan. Valonauttajat opettivat minulle suoraan kaiken sen, mitä en maallisilta opettajiltani oppinut. Minua opetettiin nimenomaan kantapääni kautta, kivun ja kärsimyksen kautta. Koin joka päivä sen upean tunteen, minkä henkinen harjoitus ja sisäinen voimaantuminen minulle antoi. Rahallisesti elin velaksi koko ajan, koska oli pakko. Fyysisesti olin koko ajan kipeä, koska oli pakko, että oppisin. Olin monen vuoden ajan tottunut siihen, että luottokortit ovat koko ajan tapissa ja maksan vain sen pakollisen minimimäärän joka kuukausi. Pitkin hampain, koska ego. Koska egoa pelotti maksaa enempää, ja koin niin ärsyttävän tunteen, että luottokorttifirma lähetti minulle joka kuukausi laskun. Järjellä ajateltuna tottakai ne tuli maksaa, minä ja perheenihän niillä rahoilla olimme eläneet, mutta tuohon aikaan jokainen lasku oli kolaus ja loukkaus. En kuitenkaan kertaakaan epäillyt, ettenkö pärjäisi. Tiesin, että tiukkaa on niin kauan kuin on, mutta perheemme pärjää aina ja vielä joskus koittaa muutos siihen tiukkuuteenkin. Samaan aikaan aloinkin tietoisesti alkaa tuntea kiitollisuutta laskuista. Kiitin, vaikka suretti, kiitin isosti, vaikka pelotti. Tämä oli iso muutos.

 

 

Aika oli siis oikea ja olin valmis panostamaan henkisiin koulutuksiin kaikkeni. Arkeni oli täynnä jo muutenkin, meillä oli tuolloin 5 alle kouluikäistä lasta, 3 koiraa, olin oppisopimuksella merkonomiopiskelija eli tein 8h työpäiviä luin tentteihin ja tein koulutehtäviä. Välillä ajelin noin 100km:n päähän istumaan koulunpenkille. Kävin samalla henkistä koulutusta, koska halusin kasvaa, joten kiireestä huolimatta, raivasin itselleni joka ikinen päivä 1-2 tuntia omaa aikaa. Omaa aikaa henkisiin harjoituksiin.

 

Jos olisin saanut esim. koulutukset ilmaiseksi, olisin todennäköisesti lykännyt ja lykännyt niihin osallistumista niin kauan, että koko asia olisi unohtunut. Ei ilmaiseksi saatua olisi arvostanut lainkaan samalla lailla kuin itse selkänahasta maksettua koulutusta. Kun sen eteen on tehnyt uhrauksia, tekee myös kaikkensa, ettei uhraukset olisi turhia. Alitajuisesti olisin lisäksi ajatellut, etten minä ole niin arvokas (tämä ajatusmalli oli ensimmäiset reilu 30 vuotta sinnikkäin ajatusmallini) että voisin vastaanottaa koulutusta ilmaiseksi, siksikään en olisi osannut panostaa siihen täysillä. En olisi osannut ottaa siitä kaikkea iloa irti. Olisin ehkä saattanut tehdä koulutusta jossain vaiheessa sinnepäin, mutta tuskin olisin satsannut siihen kaikkeni – tiedän, etten olisi. Moni muu asia arjessa olisi mennyt henkisen harjoituksen edelle. En olisi halunnut raivata muutenkin täysiin päiviini aikaa harjoituksille, jos en olisi niistä maksanut ja joutunut tekemään uhrauksia, että sain ne maksettua. Nyt, kun olin tehnyt kaikkeni, että sain ne edes maksettua, en olisi mistään hinnasta jättänyt tekemättä yhtäkään harjoitusta, yhtenäkään päivänä. Esimerkkinä, kun olin töissä ex-mieheni yrityksessä, muutaman sadan metrin päässä vuokra-asunnostani, minä kävin ruokatunnilla asunnossani. Jätin monesti kunnon ruoan syömättä, ja käytin ruokatuntini henkiseen harjoitukseen. Jyrsin sitten kuivan leivän kävellessäni takaisin töihin. Tämä oli oma tärkeä valintani.

 

Entäs sitten energioiden tasapainon vuoksi, mitä olisi tapahtunut, jos olisin surkean elämäntilanteeni keskellä saanut kaiken henkisyyteen liittyvän ilmaiseksi? Noh, jokainen sen arvaa, antajan ja vastaanottajan energiat eivät olisi olleet tasapainossa. Olisi ehkä kertynyt karmaa tai ainakin vahvaa hyvityksen ja velkaa jäämisen tunnetta. Negatiivista energiaa siis, enkä todellakaan olisi oppinut yhtään mitään. Joku olisi vienyt minulta kallisarvoiset oppimisen mahdollisuudet. Sen tuskan, kun pelkäsin etten pysty pitämään asuntoani, sen pelon, etten saa ruokittua lapsiani ja lemmikkejäni, sen häpeän tunteen, että olen ihan rikki ja rahaton.

 

Olemme tietoisesti välttäneet tekemästä arvontoja Ylösnousemuksen portaiden Askeleihin liittyen. Yksi on tehty, sen Mestari Melchizedek kehotti tekemään, ja näin se oli korkeimmaksi parhaaksi. Jos näitä jaettaisiin ilmaiseksi tämän tästä, Askeleesta katoaisi hohto. Se olisi aina saatavilla, sen eteen ei tarvitsisi tehdä töitä.

 

Jos olisin saanut omat koulutukseni ilmaiseksi, olisin tehnyt harjoituksia vähän sinne päin, aikomukseni tai arvostukseni ei olisi ollut kovinkaan suuri, jolloin myöskään energia ei olisi ollut kovinkaan suuri. Energia seuraa aina aikomusta, ja aikomukseni oli kovan työn jälkeen 1000%. Jos olisin saanut kaiken ilmaiseksi, olisin koulutuksien jälkeen ollut pettynyt, että ei ne nyt maailmaani muuttanutkaan. En olisi nyt Valkoisen Liekin Voiman yrittäjä, enkä kirjoittasi tässä tätä tekstiä. Olisin edelleen samojen haasteiden keskellä kuin vuosia sitten ja maailmani ja ajatusmallini olisivat samoja. Puhdistusta ja edistymistä ei olisi tapahtunut, ei ainakaan samassa mittakaavassa, kuin nyt, kun se on ollut jo vuosien ajan numero 1 elämässäni. On myös hyvin tärkeää muistaa, että kun sinä voit hyvin, silloin jokainen lähelläsi oleva voi hyvin, voi paremmin. Panosta siis itseesi.

 

Jos haluaa kasvaa henkisesti ja päästää irti omista jumiutuneista ajatusmalleista itseään, toisia ja maailmaa kohtaan, siihen täytyy panostaa. Sille asialle täytyy omistautua, muuten ei löydä sitä, mitä etsii.

 

Uskon, luotan ja tiedän, että Ylösnousemuksen portaat ovat jokaiselle, jokaista varten, sitten kun aika on. Onko sinun aikasi nyt? Ehkä se on, tai ehkä se on myöhemmin. Minä kuljen kanssasi nämä askeleet, pidän kädestäsi kiinni, tuen, autan, teen parhaani ja ihan kaikkeni, sinun korkeimmaksi parhaaksesi. Tämä on se, mihin minut ja meidät on kehotettu, kaikkien korkeimmaksi parhaaksi.

Love Without Boundaries
- Rakkautta vailla rajoja -

Tietosuojakäytäntö ›