Tietoa meistä

Elämäntehtävämme on auttaa halukkaita luopumaan sisimmässään olevista peloista, tuskasta, surusta ja ahdistuksesta sekä löytämään yhteys omaan Korkeampaan MinäänsäTyökaluina tehtävässämme ovat ryhmäkaukohoidot ja verkkokoulutukset. 

Elämäämme rikastuttavat 5 lasta, koira ja 7 löytökissaa.

Etusivu » Tietoa meistä


Kiitos, että olet löytänyt sivuillemme

 

Tässä alla on lyhyesti kirjoitettuna meidän kertomuksemme siitä, miten me tälle polulle olemme päätyneet ja miten meistä tuli Valkoisen Liekin Voima

 

Yhteyttä meihin saat tämän sivun kautta ›

 

PIIAN TARINA

Kuinka minä kiinnostuin henkisistä asioista? Tarinani ehkä poikkeaa siitä tavanomaisimmasta tarinasta. En ole koskaan ollut kiinnostunut enkeleistä, saatikka muista valonolennoista. Kuitenkin, halu auttaa toisia, on kytenyt sydämessäni aina. Ammateiltani olen lähihoitaja ja merkonomi. Elin hyvin maallista elämää 25-vuotiaaksi asti, kunnes koitti aika jolloin minut ikään kuin repäistiin tälle tielle, minulta sen suuremmin kyselemättä. Mutta tässä minä nyt olen, erittäin kiitollisena kaikesta

 

Palataan kesään 2007 jolloin esikoiseni Elmeri kuoli. Elämäni muuttui täysin. Jokainen lapsensa hautaan laskenut vanhempi tietää, miten syvälle sydämeen ja jokaiseen soluun saakka suru ja tuska satuttavat. Poikani Elmerin kuolema tuntui siltä, kuin minutkin oltaisi haudattu, mutta elävältä. Hätä siitä mihin lapseni on mennyt, sai minut kiinnostumaan lukemaan kirjan, joka käsitteli tuonpuoleista. Halusin saada varmuuden, että lapsellani on kaikki hyvin. Vaan enpä tiennyt silloin, ettei poikani ollut minnekään lähtenyt, hän oli jäänyt vierelleni ohjaamaan ja opastamaan minua elämässäni.

 

Hän alkoi ilmestyä minulle monen monta kertaa, hymyilevänä säteilevänä, hehkuvana pienenä poikana, jolla oli aina pilke silmäkulmassa. Vaikka näin hänet omin fyysisin silmin edessäni, en siltikään sisäistänyt, että poikani oli edelleen luonamme. Se ei ollut ihan helppo asia ymmärrettäväksi. Niinpä hän yritti saada huomioni erilaisten fyysisten esineiden avulla. Hän siirteli koriste-esineitäni, availi laatikkoja ja räpsytteli valoja. Hän jopa sytytti isänsä ensimmäisenä tuskallisena, ja niin tyhjänä isänpäivänä kynttilän palamaan, suoraan minun ja mieheni silmiemme edessä.

 

Kuvassa Piian kanssa on täysin toiminnallinen Arkkienkeli Metatronin orbi. Kun katsot kuvaa, hän välittää sinulle viisautta ja ylösnousemusenergiaa ♡ 

 

Esikoiseni lisäksi aloin nähdä myös enkeleitä. Elin elämääni taistellen suruni kanssa ja ihaillen enkelten kauneutta. Vaikka näin enkeleitä fyysisillä silmilläni, en kiinnostunut heistä lukeakseni kirjatietoutta. Totesin vain, että minulle totta on myös näkymätön maailma. Koskaan en kyseenalaistanut heitä, mutta koskaan en myöskään hoksannut kysyä mitä asiaa heillä on. Myös Valkoinen Veljeskunta tuli minulle hyvin tutuksi kokemusteni kautta.

 

Elmerin kuolemasta kului vajaa 6kk, kun katsoin jälleen kuolemaa silmästä silmään - sain keskenmenon. Voi miten houkuttelevaa olisikin ollut vain luovuttaa! Sain kuitenkin voimaa Elmerin tuomasta viestistä jossa hän kertoi, että minä ja mieheni tulemme saamaan sekä tytön että pojan. Sinnikkäästi jaksoin raivata tieni syvimmästä surun ja tuskan kuilusta ylös. Heitin jopa maailmankaikkeudelle haasteen, ”Antaa tulla vaan! Minä kestän mitä tahansa!” 

 

Seuraavan 5½ vuoden ajan elämäni oli yhtä luopumista. Nyt tässä hetkessä voisin käyttää luopumisen sijaan sanaa, irtipäästöä. Minua ohjattiin päästämään irti kaikesta, mikä oli minulle rakasta ja tärkeää. Toivoin, että kahden lapsen menettäneenä olisin luopunut jo tarpeeksi, mutta ei se ihan niin mennyt.
 
Koin toistamiseen leikkaussalissa hoitovirheiden vuoksi suunnatonta kipua, jotka olen myöhemmin oivaltanut hyvin tärkeiksi oppiläksyikseni - vaikka kehoni kärsii, minä en. Koska en kuitenkaan silloin ymmärtänyt koettelemusteni tarkoitusta, alkoivat monta vuotta kestäneet päivittäiset, jatkuvasti pahenevat fyysiset kivut, joidenka vuoksi jouduin luopumaan terveydestäni, työpaikastani ja ammateistani. Samoihin aikoihin tuli kaksi eri kertaa, jossa jouduin tekemään hyvin äkillisen ratkaisun luopua rakkaista lemmikeistäni.

 

Tuli aika jolloin minun tuli luopua useammasta hyvin rakkaasta ja merkityksellisestä ihmisestä elämässäni. Tiemme lähtivät eri suuntiin ja lopulta täytyi vain hyväksyä, ja sanoa hiljaa mielessäni, että ”Minä rakastan teitä. Kiitos ajastanne. En koskaan unohda”Loppujen lopuksi tuli aika, jolloin minun tuli luopua myös avioliitostani ja kodistani. Mikä ihaninta, tuohon aikaan mahtui kuitenkin myös kaksi erittäin kaunista asiaa.

 

Vuonna 2008 saimme tytön, ja vuonna 2009 saimme pojan, aivan niin kuin Elmeri minulle lupasi Helmikuussa 2013, kaikkien näiden irtipäästöjen jälkeen, olin viimein valmis kysymään minulle ilmestyvältä enkeliltä, mitä hänellä on asiaa minulle. Hän oli enkelten lähettiläs, jonka tehtävä on auttaa ihmisiä astumaan ulos mukavuusalueeltaan ja toimimaan elämäntehtävänsä mukaisesti. Hän kertoi, että minulla on kyky toimia jumalallisen rakkauden ja valon kanavana, ja että minua tarvitaan juuri nyt. Hän kehotti että alkaisin opiskella aihetta, ja hän vakuutti, että enkelit tuovat eteeni juuri oikeat kirjat, kurssit ja opettajat. Minun tarvitsisi vain luottaa itseeni ja heihin.

 

Hän pyysi, että alkaisin toimia jumalallisen energian kanavana enkelten välityksellä, ja välittäisin rakkauden parantavaa energiaa ihmisille, eläimille, eri paikkoihin ja tilanteisiin. Näin toimisin maanpäällisenä enkelinä, heidän työtoverinaan  Olin puulla päähän lyöty! Mutta niin siinä kävi, minut ohjattiin pikimmiten enkelihoitajakoulutukseen, joka tuntui heti oikealta ja hyvin tärkeältä.

 

Samaan aikaan osasin alkaa kommunikoimaan poikani kanssa selkeämmin. Tietenkin äitinä mietin kovasti, olisinko mitenkään voinut vaikuttaa hänen kuolemaansa ja kohtaloonsa, mutta Elmeri lohdutti minua sanoillaan, että "Vaikka olisit tehnyt mitä toisin, minä olisin lähtenyt silti."  Poikani Elmeri kulki vierelläni koko tämän 6 vuoden ajan, kunnes heti enkelihoitajaksi valmistumisen jälkeen tuli aika, jolloin minun tuli irrottaa käteni hänen pienestä kädestään, ja päästää irti, lopullisesti.

 

Elmeri kertoi, että ”Tämä oli minun lyhyen elämäni tehtävä ja tarkoitus, ohjata sinut henkiselle tiellesi.”  Tämän tuskallisen, mutta niin kauniin irti päästön jälkeen poikani on toiminut ja toimii hyvin vanhana mestarisieluna henkimaailmasta käsin, minun opettajanani ja oppaanani

 

Irtipäästön ansiosta poikani vuosipäivä on täysin muuttunut. Se onkin täynnä rakkautta, kiitollisuutta ja onnellisuutta

Kiitos poikani, kiitos enkelit, kiitos ylösnousseet mestarit, kiitos yksisarviset, kiitos oppaat ja auttajat, kaikesta kärsivällisyydestänne. Eihän siihen mennyt kuin vajaa 6 vuotta että saitte minut heräämään :)

 

Vaikka enkelin sanat minusta valonkanavana tuntuivat vuonna 2013 alussa uskomattomalta, niin tässä minä nyt olen, tekemässä juuri sitä, mitä hän kehoitti. Työni on toimia henkisenä valmentajana, tarjota työkaluja ja harjoituksia henkiseen kasvuun sekä konkreettisesti välittää Valonauttajien energiaa huikeissa ryhmäkaukohoidoissammeTehdäkseni työni niin hyvin kuin ikinä osaan, jatkan myös itse henkistä matkaani tekemällä päivittäin töitä sen eteen, että voin toimia puhtaana valonkanavana 

 

Tässä on opettajani Diana Cooperin teksti, joka on kuin suora lainaus omasta elämästäni: 

 

Jokainen ihminen tekee matkan valoon. Päättäessäsi jättää karkeammat, materiaaliseen maailmaan liittyvät ajatusmallit taaksesi, elät eräänlaista koettelemusten aikaa, joka on erittäin tuskallinen testijakso. Koeaika saattaa tulla kohdallesi kipuna tai läheisen ihmisen tai työn menetyksenä. Sen jälkeen siirryt korkeammalle tietoisuuden tasolle. Koettelemusten jälkeen sinua odottaa henkinen herääminen, ja tällöin voit astua vapautumiseen johtavalle tiellesi. Tätä aikaa leimaavat vihkimykset, jotka ovat vieläkin tuskallisempia kuin koettelemukset, sillä kaikki, mikä on sinulle tärkeää, otetaan sinulta pois. Silloin testataan, kuinka kiintynyt olet egoosi.

  

Lue lisää Piian matkasta kipujen piinaamasta itsensävähättelijästä terveeksi ja säteileväksi Valonkanavaksi täältä

 

TEEMUN TARINA

 

Olen koko aikuisikäni ollut maallinen ihminen, eikä henkimaailman asiat ole kiinnostaneet. Olen luottanut tekniikkaan, tieteen tutkijoihin, omiin aisteihini ja havaintoihini maailman rakenteesta. Olen halunnut konkreettista näyttöä ja todisteita asioista, enkä ole uskonut mihinkään muuhun kuin todistettuihin faktoihin. Kaikki ei tietenkään siihen muottiin sopinut, mutta ne asiat oli helppo kuitata siten, että vielä ei tiedetä tuohon yliluonnolliseen asiaan luonnollista selitystä, mutta kyllä se myöhemmin selvitetään. Yksikään teoria ei näyttänyt kaipaavan mitään korkeampaa voimaa tuekseen.

 

Tämä oli siis käsitykseni maailmasta noin 18 – 34 -vuotiaana.  Olen nuorempana pohdiskellut eri uskontoja ja hieman lueskellut niiden filosofiaa. Olen tullut monesti siihen johtopäätökseen, että kaikissa maailman uskonnoissa ja uskomuksissa on sama ydin, mutta mikään niistä ei tavoita lopulta sitä mitä yrittävät tavoitella. Tuo totuuden tavoittelu kuitenkin ikään kuin unohtui ja kuihtui pois, koska en ollut silloin valmis löytämään totuutta, joten luovutin. 

 

Rippikoulussa tunsin hyvin läheisyyttä Jeesuksen opetuksiin, mutta silloin en saanut kysymyksiini vastausta eli en osannut sitä oikealla lailla kuunnella. Jokin raamatun versioissa opetuksista kuitenkin tökki. Tiesin, että totuus on niiden osittain väärin tulkittujen tai väärin käännettyjen sanojen takana, mutta en saanut siitä ihan kiinni. Tätä kirjoittaessa mieleeni nousi eräs muisto. Riparin viimeisenä päivänä keskelle salin lattiaa laitettiin krusifiksi pystyyn ja meitä kehotettiin valitsemaan istumapaikkamme vapaasti siltä etäisyydeltä, mikä tuntuu oikealta. Mieleni teki mennä istumaan ihan Jessen eteen risti-istuntaan, mutta enhän minä nyt sellaista uskaltanut tehdä. Enhän minä nyt mikään hihhuli ollut, enkä siinä tilanteessa ajatellut hihhuliksi ruvetakaan. Menin siis seinän viereen niin kuin muutkin. Pappi lopulta istui siihen mihin minä olisin halunnut istua, jos olisin uskaltanut.  Tämän jälkeen yhteys hiipui ja aloin uskomaan, että se yhteyskin oli ollut vain omaa mielikuvitustani. Niinpä luovuin kaikesta henkisyyden tavoittelusta ja luotin siihen, että se on humpuukia kaikki tyynni, koska en siihen mennessä ollut löytänyt oikeaa vastausta. 

 

Kaikki muuttui loppuvuodesta 2012. Mummoni kuoli, ja Piia, josta myöhemmin tuli puolisoni, näki hänestä unen jonka hän kertoi minulle. Unessa edesmennyt mummoni oli pyytänyt Piiaa välittämään minulle erään hyvin merkityksellisen viestin, joka antoi minulle paljon sisäistä rauhaa. Olin tavannut Piian ensimmäisen kerran jo kesällä, kun hän tuli vastaanotolleni hyvin kipeänä. Hän kertoi, että hän oli aikaisemminkin nähnyt merkityksellisiä unia ja näkyjä fyysisillä silmillään. Hän kertoi menettämästään esikoisesta ja häneen liittyvistä tapahtumista. Tämä herätti henkiin uinuvan uteliaisuuteni henkimaailman asioita kohtaan, ja aloin etsiä internetistä sopivia tekstejä. Minut johdateltiin aluksi lukemaan 1900-luvun alun teosofisia tekstejä ja ruusuristi ritarikunnan Pekka Ervastin kirjoituksia. Kirjastossa käteeni hyppäsi Kalevalan selittävä kirja, jossa kerrottiin, että kansalliseepoksemme onkin oppikirja henkiseen kasvuun ja lopulta ylösnousemukseen. Sammon taonta onkin oman henkisen kehon valmistelemista. Kirjokannella tarkoitetaan meidän kaikkia energiakehojamme, jotka ovat fyysisen kehomme ulkopuolella.

 

  

 

Kaikessa alkoi olla järkeä. Kaikki tuntui jollain oudolla lailla tutulta, ihan kuin tietäisin jo ennestään kaiken mitä luen. Myöhemmin olen saanut oppia, että juuri näin asia onkin. Me osaamme kaiken, mitä olemme aikaisemmissa elämissämme oppineet, mutta emme muista niistä mitään. Synnymme tänne uudelleen juuri niin monta kertaa kuin pitääkin, oppiaksemme kaiken mitä tällä tasolla voi oppia. Saamme tuhlata elämämme oppimatta mitään, tai voimme käyttää aikamme oppiaksemme todella paljon. Tällä en tarkoita mitään maallista opiskelua, vaan erilaisia elämän haasteita. Tuska, menetys ja luopuminen ovat parhaita opettajia. Kun olemme oppineet kaiken, mitä tällä tasolla voi oppia, ylösnousemme seuraavalle tasolle, jossa emme enää tarvitse fyysistä kehoamme. Kirjokantemme on silloin valmis.

 

Tuon joulun jälkeen olen jatkanut henkisen kasvun tiellä tekemällä päivittäin harjoituksia, sekä hoitamalla itseäni ja toisia Valonauttajien energialla. Teen päivittäin töitä sen eteen, että olisin hetki hetkeltä puhtaampi valonkanava ja olisin näin ollen kykenevä auttamaan muita jokaisen korkeimmaksi parhaaksi. 

 

Olen myös osteopaatti ja teen myös sen alan töitä edelleen, eli tutkin ja hoidan fyysisen kehon ongelmia fyysisillä menetelmillä. Tässäkin olen joutunut huomaamaan ihmisen psykofyysisen kokonaisuuden ja mielen vaikutuksen kehoon. Tämä ilmenee sillä tavalla, että jotkut vaivat eivät vaan kerta kaikkiaan suostu paranemaan, jos ongelman lähde onkin ihmisen mielessä. Tämä tarkoittaa negatiivista energiaa, joka on haudattu syvälle sisimpään, kuten esimerkiksi surua, vihaa, katkeruutta, itseinhoa tai vääristyneitä muistoja. Nämä kaikki voivat tulla esiin fyysisinä kipuina ja sairauksina, jotka eivät kehoa hoitamalla parane. Kun tällaiset negatiiviset energiat annetaan enkelten, yksisarvisten ja ylösnousseiden mestareiden hoidettavaksi ja antaudutaan avoimin mielin hoidolle, sen seurauksena myös keho voi parantua

Love Without Boundaries
- Rakkautta vailla rajoja -